Oppimispäiväkirja 31.1.

Millaista on tulkin työ Suomessa?

Millaisia ovat tulkkien paineet ja yhteiskunnallinen rooli? Kenelle kaikille tulkki on tarpeellinen?  Saako lasta käyttää tulkkina? Entä, paljonko Ali ja Nimo vedättivät teineinä kielitaidottomia vanhempiaan kun toimivat "tulkkeina"?

Kuuntelin Ali ja Polina- ohjelman Yle-areenasta. Heillä oli vieraita studiossa, asioimistulkki Violetta, joka on opiskellut Helsnigin yliopistossa kielitiedettä, ja Erja Terhonen, joka on tulkkausalan yrittäjä ja lehtori Helsingin yliopistolla.  

Erja kertoi, että tulkin ammatti ei ole suojattu nimike, eli kuka vaan voi sanona olevansa tulkki. Itseoppineet tulkit tekevät enemmän perusvirheitä, kuin koulutetut tulkit, esimerkiksi tulkin pitää puhua minä-muodossa. Tämä on usein vaikeaa itseoppineille tulkeille. 

Violetta on samaa mieltä. Tulkkkeja löytyy eri tasoisia, hyvin koulutettuja ja kokemuksen kautta asiantuntemusta saaneita tulkkeja. 

Suomessa ei ole lääketieteisiin erikoistuneita tulkkeja. Ennen ei ollut myöskään oikeustulkkeja, mutta nykyään oikeuteen koulutetaan tulkkeja, koska tietty EU-direktiivi määrää niin. 

Keskustelussa nousi esille kysymykset: voiko tulkkausta käyttää hyväksi? Tai voiko lasta käyttää tulkkina?

Tulkit kertoivat Yle areena olevan lyhytelokuvan, joka kertoo musliminaisesta Tanskassa. Hänellä oli tulkki, joka tulkkasi arabiaa. Tämä tulkki manipuloi kaikki viestit, mitä ihmisten välilä kulki.

Tulkin työhön liittyy valtaa, Suomen viranmaiset eivät pysty kontrolloimaan kaikkia kieliä ja on tärkeää, ettei tulkki vaikuta viesteihin. Oikeustulkkien oltava niin sanotusti kieli keskellä suuta, sillä tulkki ei voi koko ajan todistajalta kysyä tarkentavia kysymyksiä. Tässä kärsii  todistajan uskottavuus. Hyvän tulkin tunnistaa hyvistä kysymyksistä.

Kulttuuri ja käsitemuurit tuovat väliin paljon kitkaa. Tästä oli esimerkkinä lastensuojelu Venäjällä. Kun on eri kieli ja kulttuurimuureja, osapuolet eivät aina ymmärrä toisiaan tai toisen tapoja tomia. Näissä tilanteissa, joissa asiakas ei käsitä tilannetta, tulkki voi toimia ”eduksi”.

Viestintätilanteen parhaaksi on toimittava, esim kulttuuri- ja propagandamuurin kanssa, jossa tulkkaus on kävelykeppi, joka auttaa kävelyssä (eli keskustelussa), ja silloin tärkeintä on saada viesti perille eikä estää sen perillemenoa.

Valmistautuminen suuri osa tulkkausta. Tästä esimerkkinä oli tilanne, jossa Violetta meni silmälääkäriin, ja hänellä oli pakko olla muistilaput mukana, joissa oli silmäan atomia molemmilla kielillä. Ilman niitä hän ei olisi selvinnyt tulkkauksesta.

Entäs, voiko se lapsi toimia tulkkina? 

Polinan mielestä ei saisi käyttää, sillä tulkkaus on liian suuri vastuu lapselle.

Erja kommentoi asiaan:jos tulkkia ei esimerkiksi saada paikalle, lakipykäliä on olemassa, joissa lukee, että jos tapahtuu kontakti kansalaisen ja viranomaisen välillä, ja viranomaisen aloitteesta, eikä kansalaisen kielitaito ole suomi tai ruotsi, viranomaisen valvollisuus on kutsua paikalle tulkki.

Kontaktin tapahtuessa kansalaisen aloitteesta, ja aikuinen ottaessa lapsen mukaan tulkkaamaan, on viranomaisen varattava uusi aika, sillä lapsitulkkausta ei saa tehdä. Lapsi lasketaan jokaisessa tilanteessa jääviksi, ja lapsi ei aina osaa. 

Erja ehdottaa ratkaisuksi tällaiseen tilanteeseen puhelintulkkausta.

Lapsen käyttäminen tulkkina on erittäin kyseenalaista. Voiko lapseen luottaa tulkkaustilanteessa? 

Erjan mielestä pitäisi kouluttaa virkamieskuntaa tulkkaukksen käyttöön. Monet kunnat ovat julkaisseet virkamiehille suunnattuja ohjeita, miten tilata tulkki ja toimia tulkin kanssa, koska monet eivät ole tietoisia.

Virkamiehen tilatessa tulkkia on hänen itse todettava, että tulkki on jäävitön, eli puolueeton, eli esteetön, eli neutraali. Poliittisissa kysymyksissä asiat etenevät nopeammin.

Esimerkkitilanne, musliminainen lääkärissä miestulkin kanssa on erittäin tabu aihe!