Pragmatiikka ja multimodaalisuus

Tätä oppimispäiväkirjatehtävää varten mietin paljon, mitä vuorovaikutustilannetta avaisin. Päädyin lopulta miettimään työhaastattelua ja päädyin siihen. Työhaastattelu on tilanne, jossa jokainen meistä on joskus ollut ja tulee olemaan. Työhaastattelut ovat hyvä esimerkki ilmeiden ja eleiden käytössä.

Vuorovaikutus haastattelussa

Työhaastattelussa on aina selvä valta-asetelma. Tilanteessa on silloin haastattelija ja haastateltava. Haastateltava haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, jotta hänet otettaisiin töihin. Tässä tilanteessa on silloin havaittavissa statuskohteliaisuutta, jossa osoitetaan kunnioitusta puhekumppanin sosiaaliselle statukselle. Haastattelija on korkea-arvoisempi ja hänellä on päätäntävaltaa, kenet palkataan. Statuskohteliaisuuteen liittyy hieman etäisyyttä ja välimatkaa, joka auttaa himan asemaltaan alemman epämukavuutta tilanteessa.

Haastattelun alussa ja lopussa kätellään aina, joka on merkki kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista. Sama pätee silmiin katsominen, sillä sehän tuntuu vallan oudolta, jossa sinua kättelevä henkilö ei samalla katso silmiin. Tämä tosin vaihtelee kulttuureittain. Yleisesti työhaastattelussa käytös on kaiken A ja O. Tilanteen kaikki osapuolet, osallistujat on otettava huomioon, jolloin tilanteen kaikki osapuolet tulkitsevat jonkun käytöksen kohteliaaksi tai epäkohteliaaksi.

Haastattelija ja haastateltava pystyvät ottamaan tilanteessa monia rooleja. Haastattelija voi olla rempesä, todella tiukka tai molempia. Tämä riippuu paljon siitä, millaista henkilöä työpaikkaan haetaan ja mikä työpaikka on kyseessä. Hakijan tehtävä on silloin mukautua 

haastateltavan tyyliin, miettien mihin paikkaan hän on hakemassa.

Keskustelun kulku

Keskustelu alkaa aina tervehdyksellä. Haastattelija esittelee itsensä, ja joskus kertoo myös oman tittelinsä firmassa. Haastattelun alussa voidaan kysellä monenlaisia kysymyksiä: kuulumisia, aiempaa kokemusta ja millaisia hyviä ominaisuuksia itsellä on. Keskustelun edetessä myös kysymykset tulevat vaikeammiksi ja joista työpaikka saa selville, onko hakija sitä, mitä he hakevat. Haastattelija voi kysellä myös aikataulutukseen liittyviä kysymyksiä, kuten lähitulevaisuudessa tapahtuvista matkoista ja mahdollisista päivistä, jolloin hakijan 

olisi mahdollista aloittaa uudessa työtehtävässä.

Multimodaalisuus

Tilanteessa ilmenevät ilmeet ja eleet ovat erittäin riippuvaisia siitä, millaisia ihmisiä tilanteessa on. Ilmeet ja eleet kertovat ihmisestä paljon, ja non-verbaalinen viestintä on iso osa työhaastatteluja. Hymyilikö hakija? Vaikuttiko hän kiinnostuneelta, jolloin keho nojaa eteenpäin kohti puhujaa? Kulkiko katse ympäri huonetta vai oliko se keskittynyt haastattelijaan? Nämä ovat tärkeitä seikkoja, joita jokaisen pitäisi miettiä, sillä omilla eleillä on suuri merkitys viestinnässä.

Jos hakija ei ole kiinnostunut työpaikasta, ei hän keskity, ja vastaukset haastattelijan kysymyksiin ovat lyhyitä ja töykeitä. Hakija luultavimmin nojaa tuolissaan taaksepäin kädet mahdollisesti puuskassa, jolloin hän vaikuttaa torjuvalta. Käsien ollessa rauhallisesti sylissä tai pöydällä, vaikuttaa hakija positiivisemmalta ja avoimemmalta.

Asettautuminen tilaan

Työhaastattelussa on usein kaksi henkilöä, jotka istuvat vastakkain tuoleissa niin, että heidän välissään on pöytä. Haastattelijalla on usein mukanaan paperi, joista näkee hakijan tiedot ja CV. Näin hän pystyy kysymyksillä varmistamaan, että CV on aito ja samalla kirjoittamaan muistiinpanoja tulostettuun versioon. Pöytä on haastattelijalle oiva apuväline ja se tuo turvaa. Pöytä antaa haastattelijalle ja hakijalle hyvän välimatkan, jolloin molemmilla on mukavampi olla, ja haastattelu sujuu silloin myös paremmin.